Antti Hernesniemen tutkimusjulkaisut
LT, FM Antti Hernesniemi on vuosikymmeniä tutkinut kansanlääkintää. Jäsenkorjaus oli hänelle jo tuttua lapsuudesta. Valmistuttuaan lääkäriksi hän tapasi potilaita, jotka kertoivat saaneensa apua kansanparantajilta, erityisesti jäsenkorjaajilta. Tästä kiinnostuneena hän pyysi lehti-ilmoituksilla Pohjanmaalla vuonna 1981 ihmisiä ottamaan yhteyttä ja kertomaan kokemuksistaan. Yhteydenottoja tuli paljon. Alkoi matkaaminen asioista tietävien luo, katsomaan ja kuuntelemaan, havainnoimaan ja kokeilemaan. Kuunnellessaan ihmisten tarinoita, hän ihmetteli, miksei ollut saanut tietoa menetelmistä lääkäriopintojensa aikana.
Myöhemmin hän toteutti yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa vuonna 1983 postikyselyn jäsenkorjauksen käytöstä, jonka tuloksena saatiin yli 2400 vastausta. Näiden vastausten ja samaan aikaan tekemiensä kymmenien tutkijan parantajatapaamisten, haastattelujen, tallennusten ja hoidon seuraamisten pohjalta hän väitteli Oulun yliopistossa lääketieteen tohtoriksi Pohjanmaan jäsenkorjaushoidoista 1999. Väitöskirjassaan Hernesniemi dokumentoi ja selvitti sitä, mitä ja miten jäsenkorjaajat tekevät hoitaessaan potilaitaan, missä parantajan kädet tietyillä hetkillä olivat potilaan keholla. Väitöskirja perustuu positiografiaan, asentopiirtämiseen, jonka avulla hän kuvasi miten jäsenkorjaaja liikuttaa käsiään, kun hän hoitaa potilasta – nimenomaan tutkii myös, eikä tee vain summittaisia liikkeitä.
Lue lisää täältä:
SKS blogi Antti Hernesniemi 17.4.2026
https://www.finlit.fi/ajankohtaista/blogi/jasenkorjaajat-kalevalaisiako/
Lääkärilehti, Anne Seppänen 4.4.2025
https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/laakari-uppoutui-tutkimaan-suomalaista-kansanlaakintaa/
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2022
https://www.duodecimlehti.fi/duo16851
Tiivistelmä Antti Hernesniemen väitöskirjasta Lääkärilehdessä 1.11.1999:
Kansanparantajan ja potilaan hoitoyhteistyötä tutkittiin kehitetyn filminpiirrosanalyysin avulla*
Jäsenkorjaajat ovat varsinkin Pohjanmaalla yleisiä kipujen ja sijoiltaanmenojen itseoppineita hoitajia. Näiden kansanparantajien ja potilaiden hoitoyhteistyötä ei kuitenkaan tähän asti ole juuri kuvattu tarkoin kuvallisin menetelmin. Lääkärin olisi tärkeää tuntea näiden usein samoja potilaita hoitavien terapeuttien toimintaa.
Tutkimuksen tekijä on useissa artikkeleissa ja laatimassaan oppikirjassa kuvannut sanallisesti, valokuvin ja piirrosten avulla kuuden eri jäsenkorjaaja-kansanparantajan työskentelyä. Lääketieteessä elokuvaa ei ole juuri hyödynnetty tutkittaessa terapeutin ja potilaan hoitoyhteistyötä. Mm. käyttäytymistieteilijät ja eläintieteilijät ovat käyttäneet elokuvaa tutkimuksissaan.
Tutkimuksen tavoite oli kehittää uusi kuvallinen tutkimusmenetelmä ja -käsitteet kansanparantajan ja potilaan hoitoyhteistyön tutkimiseksi. Aineistona oli viiden minuutin pituinen vuonna 1981 kuvattu kaitafilmi Ala-Vetelissä syntyneen ja myöhemmin Kaustisella vaikuttaneen jäsenkorjaajan, rouva Ina Känsälän (o.s. Nygren) (1897-1993), antamasta hoidosta hänen niska- ja olkakipuiselle potilaalleen. Tekijä sovelsi vapaalla kädellä piirtämistä Arnold Gesellin vuonna 1935 kuvaamaan cinemalysis-menetelmään. 8 mm kaitafilmin ruutuja piirrettiin lyijykynällä kuultokalvolle filminkatselulaitetta käyttäen.
Filmin 7 173 ruudusta piirrettiin kliinisesti tärkeistä kohdista 80 luonnosta kuultopaperille. Niistä 47 valittiin edelleen kehittelyä varten. Näin saadut positiografi-kuvat jaettiin hoitoasennon mukaan: 1. jäsenkorjaajalla ei käsikontaktia potilaaseen, 2. kontakti mutta ei potilaan liikettä, 3. kontakti ja potilaan liike. Jäsenkorjaaja hoiti potilasta edeten ketjumaisesti hoitoasennosta toiseen yhdeksässä jaksossa neljällä anatomisella alueella. Hän havainnoi potilasta, kosketteli erilaisin käsiottein, mm. liukutunnustelulla, ja liikutteli häntä käyttäen hyväksi selän koukistusta, ojennusta ja kiertoa. Kansanparantaja demonstroi potilaan luuston toimintaa erityisin käsiottein. Piirtämisen ja topografisen analyysin lisäksi hoitoasennot analysoitiin anatomisin ja fysikaalisin termein ja kuvattiin diagrammina.
Menetelmän avulla saatiin esille uusia tarkasti esitettyjä hoitoasentoja ja -liikkeitä, joita ei ole aikaisemmin kuvattu alan kirjallisuudessa. Tutkimuksen tuloksia verrattiin aikaisempiin pohjalaisia jäsenkorjaajia koskeviin tutkimuksiin. Rouva Känsälän hoitotoiminta näyttää vaikuttaneen usean alueen jäsenkorjaajan hoitomenetelmiin. Tutkimusmenetelmää voisi käyttää myös muiden käsiterapeuttien toiminnan tutkimiseen.
Kirjallisuutta
1 Hernesniemi, A. Presentation of bonesetter-patient collaboration through positiographical cinemanalysis. Acta Universitatis Ouluensis. Series D Medica 538. Oulu 1999.
* Teksti on LL Antti Hernesniemen väitöskirjan esittelystä Lääkärilehdessä 1.11.1999.
Kuva väitöskirjan 47 tutkimuspiirroksesta: Piirros jäsenkorjaaja Ina Känsälän kädestä hänen tutkiessaan potilasta (Hernesniemi 1999).
Arviot väitöskirjasta
Saat arvion isommaksi klikkaamalla sitä.